Tervakoski kv ja koirakekkerit

Tänään lähdettiin aamusta liikkeelle vasta siinä puoli kymmenen aikaan, kun onneksi eivät islantilaiset olleet ihan heti aamusta. Ensin ajeltiin Toijalaan hakemaan reenikamu nuorimmaisen koiransa kera mukaan. He olivat siellä jo odotelleen aikansa, mutta ihan tyytyväinen koira ainakin autoon hyppäsi. Ajomatka Tervakoskelle ei ole kauhean paha ja perillä oltiin aika tarkalleen tasan tuntia ennen kehän alkua. Kävin siinä ensin kävelyttämässä koiria ja reenikamu jäi sitten vahtimaan kamoja. Kun palattiin oli muutkin islikset päässeet paikalle. Ja kävi siinä eräs nainenkin esittäytymässä ja meidän koiria katsomassa. Kasvattaa siis itse islantilaisia, mutta oli mulle melko vieras henkilö. Ihan mukavan oloinen. Tuomari oli kehässä oikein hyvässä ajassa ja ehti jopa pitää vartin tauon ennen islantilaisia ja kehä siis täysin ajallaan. Junnu uroita oli kaksi, joista reenikamun koira sai ERI ja SA. Toinen koira sai tyytyä tänään EH:ään. Mutta tuosta toisestakin tulee vielä hieno, kun vähän massoittuu (ja se on musta, joten joten...)

 Onnellinen vapaa

 vähän hyörinää

 vauhtia riitti.

Itsellä ei ollut kovin suuria odotuksia, koska olin kuullut että tämä tuomari ei liiemmin tykkää mustasta islantilaisessa ja Kárin selkähän on musta. No kehään menin ja Kári oli oikein nätisti. Imirin sain jättää katsomaan tulleille islistutuille ja heille jätin broileripullaa evääksi. En silti uskonut että Imir olisi hiljaa ja olin kehässä hiukan hämmentynyt, koska en kuullut Imiristä mitään. :D Mulla ei edes ollut mitään hajua miten Kári seisoi koska olin niin hämmentynyt. Vielä enemmän hämmennyin, kun meille annettiin ERI ja SA. Eli ei kun uroskehään reenikamun koiran kera. He olivat paras uros, mutta me saatiin se CACIB, jota tuonne periaatteessa mentiin hakemaankin. Se saatiin, koska junnut ei saa sitä. Ja toki me saatiin myös vara-serti. Eli oikein hyvin meni! Narttuja oli vain yksi, oikein kaunis tyttönen ja ei ollut yllätys kun oli ERI ja SA ja näin ollen paras narttu. ROP kehässä reenikamun poitsu vei palkinnot itselleen. Sitä en olisi halunnut, mutta noh, aina ei saa mitä haluaa. :)

 Merkku vähän ihastui Islaan

 vähän tiukempi kaarre

 karvapölinää

törmäyskurssilla

Seuraavaksi suunnattiin Imirin hierojan luo, joka asui mukavan lähellä näyttelypaikkaa ja näin ollen tarjosi pihansa meidän käyttöömme. Myös katsomassa olleet tytöt tulivat mukaan koirineen ja näin meitä sitten lopulta oli mukana 10 islistä sekä myöhemmin mukaan päässyt auspai tyttönen. Koirilla leikki sujui ja vain yksi pieni rähähdys tuli, kun joku löysi piilotetun luun jostain. Mutta siitäkään ei sen isompaa tullut onneksi. Imir oli aivan banaaneina kun sai juosta isoa tonttia ympäri ja välillä vähän komentaa sähkömiestä, joka oli hierontamökissä hommissa. :D Kárilla taas riitti kavereita, joten kivaa oli molemmilla. Tuo piha on kyllä ihanan iso ja onhan se hienoa, kun voi Imirkin oikeesti painaa meneen ilman että heti nurkan takana on aita vastassa. Meille ihmisillekin oli limsaa ja kääretorttua ja keksiä, joten mukavastihan siinä kului se reilu pari tuntia, mitä meillä oli aikaa ennen kuin piti palata ryhmäkehään.

 Varda tykkäs kovin Imiristä ja ehkä vähän Káristakin

 rakkauspakkaus

Olimme paikalla noin varttia ennen kuin kehien olisi pitänyt alkaa. No vähän myöhässä ne olivat, mutta yllättävän nopeasti alkoivat vetää. Ja olivat oikein fiksuja ja aloittivat siitä ryhmästä mikä ekana oli valmis, eikä odoteltu ensin 1-ryhmän esiarvostelua. Siinä meni ekana mäyräkoirat, sitten tuo paimenryhmä, jonka voitti ehkä vähän yllättävä rotu, puli meinaan! Sitten oli vitosten vuoro. Reenikamun koiruus oli tosi hienosti ja pääsikin jatkoon kahdeksan parhaan joukkoon, mutta johtuiko sitten ehkä vähän kesäisemmästä turkista niin valitettavasti eivät sijoittuneet. Meille jäi kuitenkin tosi hyvä mieli hyvin järjestetystä näyttelystä ja jouhevasti edenneestä ryhmäkehistä. Vein vielä reenikamun Toijalaan, jossa valitettavasti joutuivat vielä melkein tunnin oottaan junaa, mutta olihan päivä niin hieno, että tuskinpa suuremmin harmitti häntäkään. Ja mulla on täällä kaksi taljaa, joista kumpikaan ei todellakaan näytä kovin energiseltä. :)

 Lumo oli ihuna ja pakollinen palkintokuva toosi väsyneestä Kárista